Muutama viikko sitten käynnistelin pyörääni pisimmälle matka, jonka olen tämän tai muunkaan pyörän kanssa tehnyt. Moni varoitteli, että ei KTM tule matkaa kestämään ja trailerilla voidaan tuoda pyörä kotiin. (Otin kyllä autoliiton jäsenyyden tämän turvaksi) Nyt kun reissu on ohi, voidaan todeta että niin vain toimi pyörä ilma yhtään ongelmaa koko reissun. Ongelmia reissun aikana tuotti puhelin ja tabletti sekä niiden lataus reissussa jatkuvan sateen takia.
Reissun päällä tulee päivitettyä enemmän Facebookkia ja Instagramia. Blogi kirjoittelu ottaa sen verran aikaa ettei sitä ehdi reissussa tehdä. Eli jos haluat päivityksiä realiajassa otappa tilit seurantaan. Linkit löytyy sivun oikeasta reunasta.
Alla näkyy miten ajattelin reitin ajaa ja miten reissu lopulta meni.
Alunperin suunnitelmissa oli ajella 5 päivää, mutta torstaina alkanut sade muutti suunnitelmia sen verran että ajopäiviä tuli vain neljä. Ennusteen mukaan itärajalla olisi satanut seuraavat 4 päivää. Mutta nytpä on seuraavalle reissulle vielä ajamista ja saatiin uusi TET reitti suomeen.
Videot päivistä löytyvät youtubesta
PÄIVÄ 1
Maanantai valkeni aurinkoisena, vaikka sääennustus oli luvannut sadetta koko päivälle. Lähdin kotoa liikkeelle 8:30 suunnitelmissa päästä Hämeenlinnaan tai ainakin jonnekkin lähimaastoon. Auringon paistaessa olikin mukava aloittaa matka. Ensimmäiset 150km olivat tuttuja pätkiä koska olin suunnittelemassa TET reittiä Tyrnävältä Manamansalon lähelle.
Keisarintie on aina yhtä mukava pätkä ja kypärän sisällä oli hymykorvissa.
Seuraavaksi suuntasin kohti Pihtipudasta ja pilvet alkoivat synkkenemään. Välillä tippui hieman vettä, mutta sitten reitti vei vähän eri suuntaan eikä saatu rankkoja sateita päälle.
Ajattelin että söisin jotain Pihtiputaalla. Tienvarressa oli iso mainos jossa mainostettiin nelostien isointa pizzaa ja kebab annosta. Mainoksen uhrina otin suunnaksi Putaan pizza ja kebab ravintolan. Otin kamat kantoon pyörän päältä ja menin tilaamaan ruuat. Silloin selvisikin että yksikään kortti ei toimi heillä. Myyjä ehdotti että kävisin nostamassa rahaa automaatilta, mutta en jaksanut alkaa pakkaamaan kamoja kyytiin ja taas pois sen takia, että kortti ei toimi. Vaihtelin vain GoPro kameran akut ja jatkoin matkaa kohti Ähtäriä. Matkaa sinne oli noin 200km Pihtiputaalta
Ähtäriin ajaessa taivas synkkeni ja vaikka kuinka toivoin ettei sade osuisi kohdalle niin kuvan ottamisen jälkeen osui kohdalle kunnon ukkoskuuro. Ajoin pyörän kanssa hiukan suojaan ja aloin kaivamaan sadevarusteita kasseista. Sillä aikaa kun sain kamat päälle olikin kaikki vaatteet jo ihan märkiä joten fiilis ei enää ollut ihan katossa.
Ajaminen sateessa oli ihan ok sadevaatteiden kanssa. Isoin ongelma oli se, kypärän visiiri huurtui todella helposti ja näkyvyys oli sen takia aika heikko. Ensi kerralla kun lähden reissuun visiirin kanssa pitää muistaa ottaa pinlock tai joku huurtumisen estoaine mukaan,
Lopulta päästiin hyvin märkänä ja likaisena Ähtäriin. Nesteellä tuli tankattua pyörä ja samalla menin sinne syömään, todennäköisesti mihinkään muualle ei sen näköisenä olisi edes päässyt sisälle. Koska Pihtiputaalla syöminen meni pieleen, otin burgerin ja ranut Nesteellä. Ei mikään taivaallinen kokemus, mutta ihan hyvää nälkäiselle ihmiselle. Siinä syödessä katselin että jaahas kello on 18, ja tästä on vielä aika matka Hämeenlinnaan. Tutkin sitten POI pisteitä kartalta ja löysin paikan nimeltä Peltolan Luomutila Yö aittamajoituksessa maksoi 25e eli sopi omaan budjettiin hyvin. Soittelin sinne ja ilmoitin että olen Ähtäristä tulossa moottoripyörällä metsäteitä pitkin jotein tarkkaa saapumisaikaa ei ole tiedossa, mutta tulossa ollaan,
Pyörä käyntiin ja kohti Mänttä-Vilppulaa, missä majoitus sijaitsi.
Loppujen lopuksi aikaa kului varmaankin 2½ tuntia päästä perille. Puhelinmen akku oli mennyt tyhjäksi eikä puhelin suostunut lataamaan itseään koska latausliittimessä oli vettä. Kun saavuion Peltolan Luomutilalle ovessa oli lappu jossa pyydettiin soittamaan. Puhelin oli kuitenkin mykkänä joten ihmettelin aikani pihalla, että mitäs nyt tehdään. Sitten muistin, että puhelun aikana omistaja oli sanonut, että he asuvat päärakennuksessa. Lopulta talon päädystä löytyi ovikello ja pääsin majoittautumaan.
Kävin kuumassa suihkussa ja huomasin hiustenkuivaajan pukuhuoneessa. Ei muuta kun kuumaa ilmaa puhelinta kohti. Jonkun ajan päästä lataus alkoi toimimaan ja sain puhelin käyntiin. Kaiken tämän jälkeen oli erittäin mukava kömpiä sänkyyn ja nukkua kunnon yö unet.
PÄIVÄ 2
Päivä 2 alkoi auringon paisteessa ja hyvän aamupalan merkeissä Peltolan Luomutilalla viiden euron hintaan. Kengät olivat vielä melko märät joten lainasin taas hiusten kuivainta ja puhaltelin niillä kenkiin. Samalla koitin hiukan siistiä sadatakkia ja housuja isoimmista kurista ennen kuin pakkaan ne takaisin laukkuihin. Puhelin oli sen verran ottanut sateessa itseensä että kameran linssit olivat kaikki enemmän tai vähemmän huurussa sisältäpäin. Sen takia kuvista tuli hieman utuisen näköisiä.
Kun sain kengät kuivaksi ja pyörän pakattua lähdin etsimään muistikorttia GoPro kameraan. Mäntässä oli Data Group liike josta sain passelin 128GB kortin suoraan hyllystä. Data groupin liikeen pitäjän oli itsekkin moottoripyörä ihmisiä ja siinä turinoidessa meni muutama hetki. TET-reitti ei ollut hänelle tuttu, mutta nyt on. Kyselin vinkkejä missä voisin pyörän pestä ja samalla laukut koska kaikki olivat aivan kurassa. Sain suosituksen käydä Nesteellä kysymässä, joten sinne siis. AD-Autokorjaamon henkilökunta oli oikein ystävällistä ja lainasivat paloletkua jolla pystyin huutomaan isoimmat kurat pois.
Sitten olikin itse matkan teon vuoro. Ainut suunnitelma oli päästä Loimaalle ennen yötä joten ajatuksissa oli taittaa niin paljon TET reittiä kun mahdollista.
Ensimmäisen pidemmän pysähdyksen tein Hauholla jossa kävin syömässä. Tiet olivat aika hiljaisia matkan varrella ja vastaan tuli vain yksi moottoripyörä. Kuskin kanssa vaihdettiin muutama kuuluminen ja hän oli matkalla TET reittiä kuusamoon. Aurinko paistoin ja maisemat olivat kohdillaan. Tälläistä matkan teon kuuluikin olla.
Hauholta jatkettiin matkaa Parolannummen panssarimuseon kautta Lopelle. Siellä olevia reittejä oli suositeltu eikä turhaan. Hienoja maisemia ja mutkikkaita teitä.
Kun kello tuli 18:30 alkoi tuntumaan siltä että pitää alkaa ottaa suunta kohti Loimaata. Nopeusrajoitus oli kohdallaan metsätiellä, mutta omat taidot olivat kurveissa hiukan vailinaiset.
Illalla kun olin päässyt perille Loimaalle tuli veljen kanssa tehtyä hiukan tuunausta RAM telineeseen. Latauspinnit jotka telakassa on eivät jostain syystä jaksa ladata tablettia tarpeeksi nopeasti jos pitää navigointia ja näyttöä kirkkaalla päällä. Tällä muutoksella pystyn nyt käyttämään USB-C liitintä ajaessa ja akku täyttyy sitä kautta nopeasti. Loimaalle päästyä iski vielä pienet kuurosateet päälle, mutta silloin se ei enää haitannut mitään.
PÄIVÄ 3
Päivä 3 käynnistyi kauniissa aurinkoisessa säässä. Pyörä käyntiin ja ajelin Loimaalta käymään pikaisesti Kallionokka camping. Olin unohtanut ottaa seinälaturin mukaan reissuun. Mukana oli 20 000mAh virtalähde, mutta sen lataaminen oli hiukan haastavaa ilman seinälaturia. Päätin siis pistää tabletin laukkuun ja ladata varavirtalähdettä samalla kun ajelin pyörällä. Varavirtalähteellä on hyvä ladata esim GoPron akkuja matkan aikana.
Kävin tapaamassa sukulaisia jotka olivat leiriytyneet Kallionokalle.
Tämän päivän suunnitelma oli päästä kuopioon. Tavoite oli aika kova, koska Google maps sanoi nopeimmankin reitin vievän 6 tuntia aikaa. Arvioin että TET reittiä pitkin aikaa voisi mennä 12 tuntiakin. Kallionokalta päätin ajaa suoraan Sahalahteen, josta pääsisin kätevästi itäiselle TET-reitille. Eli ei muuta kuin matkaan.
Valitsin Google mapsin asetuksista että haluan välttää moottoritiet. Laitoin kohteeksi Sahalahden, mutta tiet joita google maps reititti oli melkoisen isoja asfaltti teitä joita en jaksanut pitkään ajella. Katselinkin aktiivisesti teitä, jotka lähtivät tieltä 12 jota pitkin ajelin Tampereelle. Kun Sopiva tie löytyi ajelin sitä pitkin hetken ja sen jälkeen Google maps reititti reitin mukavasti uudelleen pienempää tietä pitkin. Löysin hienoja teitä kuten tämä Suruntie, Suikintie ja Sorvantie. Eli vinkiksi tähän että ei muuta kuin pienemmälle tielle ja sitten katsotaan paljonko matka pitenee uutta reittiä pitkin. Yleensä puhutaan aika pienistä lisäyksistä kilometrien muodossa, mutta mieli lepää ja näkee uusia hienoja paikkoa.
Tampeeelle päästyäni vältämoottoritietä asetus tuotti yllätyksen ja löysin itseni keskustan tunnelista. Muutenkin reititys meni aika pitkästi keskustan läpi. Kokemushan se oli sekin, mutta pitää jatkossa katsoa ettei joudu suoraan keskustaan, koska ajaminen siellä on niin hidasta.
Tampereelta ei ollut enää pitkästi Sahalahteen ja TET reitille. Otin Sahalahdesta bensaa pyörään ja vaihtelin GoPron akut. Siitä jatkoin kohti Jämsää. Täällä tiet olivat erittäin hienoja oli monenlaista mäkeä ja kurvia vasemmalle ja oikealle monien järvien keskellä.
TET reitillä oli muutamia pätkiä joita ajetaan myös Neste rallissa kuten legendaarinen Ouninpohja. Tiet ja maisemat olivat erittäin hienot ja kun kelikin oli suotuisa saavuin Jämsään hyvillä mielin. Pysähdyin tankkaamaan pyörän ja itseni.
Ruokaillessa oli taas hyvä hetki katsella mihin asti sitä tänään voisikaan päästä. Kello oli 16:00 joten ajoaikaa oli vielä mukavasti jäljellä. Löysin hyvän majoituksen paikasta nimeltä Myllykosken Kievari joka sijaitsi Suonenjoella. Se oli sopivasti vähän ennen Kuopiota ja majoitus maksoi 20e yöltä. Tämä hinta sopi omaan matka budjettiin erinomaisesti.
Jämsästä lähdin ajelemaan kohti Jämsänkoskea ja sieltä kohti Tikkakoskea jossa pysähdyin tankkaamaan ja kävin kurkkaamassa aviation Ilmailumuseota.
Ilmailumuseossa on muutamia koneita ulkopuolella ja niitä voi käydä katsomassa ilman erillistä maksua. En nyt mennyt käymään sisällä, koska matkaa oli vielä jäljellä sen verran ja kellokin oli lähellä sulkemisaikaa. Alla muutamia kuvia ulkoa.
Tikkakoskelta lähdettiin suunnistamaan Suonenjokea kohti. Matkalle sattui yksi lossi, mutta koska se liikennöi harvakseltaan ohitin sen pätkän TET reitistä. Tarkemia tietoja tietoja lossi yhteydestä löytyy täältä: Paanalansalmen lossi
Jälleen reitille oli saatu hienoja teitä ja maisemia. Kun aloin lähestymään Suonenjokea taivas meni synkäksi ja alkoi tihuttamaan. Majapaikkaan päästyäni sain kuulla että koko päivän oli ollut hyvin vaihtelevaa säätä ja juuri ennen kuin saavuin oli satanut oikein kaatamalla. Kerrankin kävi tuuri sain ajaa päivän auringonpaisteessa ja vältyin isommalta sateelta
kolmas päivä päättyi lämpimän suihkun kautta sänkyyn Suonenjoella. Ulkona kuului vain sateen ropina.
PÄIVÄ 4
Päivä 4 sateisissa tunnelmissa. Vettä tihutti ja sääennuste lupaili sateen jatkuvan itärajalla ainakin seuraavat kaksi päivää. Juuri siellä minne olin itse matkalla. Ensimmäisen päivän jäljiltä tiesin mitä ongelmia oli tulossa. Latausportit loppuisivat toimimasta ja sen että minulla ei ollut sadehanskoja. Suurin ongelma oli kuitenkin edelleen visiirin huurtuminen. Majapaikalta tuli soiteltua Kuopion moottoripyörä liikkeisiin ja kyseltyä olisiko hanskoja tai jotain ainetta visiiriin saatavilla. Puhelimessa sanottiin, että eiköhän täältä jotain löydy joten lähdin ajelmaan kohti Kuopiota TET reittiä seuraten.
Saavuttuani moottoripyöräliikkeelle aika nopeasti selvisi, ettei kaipaamiani saderukkasia ollut varastossa. Gore-tex hanskoja oli useita vaihtoehtoja, mutta sellaiset löytyi itseltäkin jo laukusta. Visiiriin myytiin Motul clear visor ainetta, mutta se ei huurtumiseen auttanut yhtään. Olisi pitänyt käydä Tokmannilla ostamassa silmälaseille tarkoitettua ainetta.
Vetelin sade vaatteet päälle liikkeen aulassa, koska kuopiossa satoi jo huomattavasti enemmän kuin Suonenjoella. Näin saatiin vältettyä ensimmäisen päivän virhe että sadevaatteiden alla kaikki vaatteet olisvat märkiä. Kuopiosta ajelin kohti Säyneistä TET reittiä pitkin,
Säyneisiin päästyä aloin katselemaan reittiä kotia kohti. Ensiksi katsoin mukavan reitin Rautavaaraan jotta saisin tankattua pyörän ja syötyä jotain. Löysinkin mukavia sorateitä mitkä menivät järven rantaa pitkin. Yhdessä kohtaa tie meni talon pihan läpi, mutta koitin rullata siitä äänettömästi etten häiritse asukkaita saati pihalla olleita hevosia.
Rautavaaralle päästyä etsin aikani pizzeriaa, mutta google maps kertoi ettei semmoista ole. (Jos on niin lisätkää info google mapsiin tai laittakaa kommentti alle). Joten päädyin paikalliseen SEO huoltamolle, joka olikin vanhan ajan huoltamo. Nykyään huoltoasemalta ei saa mitään muuta kuin ruokaa ja bensaa, mutta täällä oli tietokoneen hiiriä, hiustenkuivaimia, puhelimien latauskaapeleita, sadevaatteita ja tietenkin varaosia ja työkaluja. Istahdin juomaan Kaakaon ja otin pullan kylkeen. Siinä syödessä kuuntelin kylänmiesten juoruja ja suunnittelin reittiä kotia kohti. Mahdollisimman pieniä teitä, mutta ei mitään isompia lenkkejä, jotta joskus päästäisiin perille. ( Puhelimen lataus alkoi toimimaan kun puhalsin paineilmaa liittimeen. Tämä vinkiksi jos jollain muulla puhelin lakkaa lataamasta.)
Olin oikein tyytyväinen millainen reitistä kotiin tuli ja sateesta huolimatte kypärän alla hymyiltiin.
Kokonaan ei asfalttiteitä saatu kierrettyä, mutta sillä lyhyellä pätkällä joka reitille tuli löytyy Ruukintupa joka on erittäin nätti paikka. Löytyy ruokaa ja juomaa sekä majoitus mahdollisuus hienoissa mökeissä. Suosittelen pysähtymään jos ajelette ohi.
Kun saavuin Sukevalle, reitti ehdotelma oli ajaa tietä E63 ja sitten tietä 28 Otanmäkeen. Molemmat tiet olivat tylsiä asfaltti teitä, joten oli aika tutkia karttaa ja löytää vaihtoehtoja. Tällä kertaa reitille tuli pikkuisen lisää pituutta, mutta toisaalta mielummin pieni lenkki kuin tylsää asfaltti ajoa. Yhdessä kohtaa reitti meni junaradan vierustaa ja samalla kun ajelin sitä juna meni samaan suuntaan. Olihan se mukavaa ajella junan vierellä hetki.
Lopulta pääsin Otanmäkeen tankkaamaan pyörän. Soitin kotiin, että tulossa ollaan laittakaa sauna päälle. Takaisin pyörän päälle ja Keisarintietä Pelsoon ja siitä kotiin. Kengät litimärkänä ja kaikki paikat hiekassa ja mudassa olin erittäin onnellinen että tulin kotiin enkä yrittänyt yöpyä jossain märissä vaatteissa ja kengissä jotka eivät kuitenkaan yönaikana ehtisi kuivua.
Reitti jonka ajoin Säyneisistä Otanmäkeen lisättiin myöhemmin TET reitistöön (Reitti 9) joten muutkin pääsevät siitä nyt nauttimaan. TET Finland as section 9.
Hienon setin olet vetänyt. Pitääpä itsekin käydä kunhan saa ajottua aikaa hallitukselta kotona 😀
Oliko sinulla toteutuneesta pätkästä gpx:sä laittaa?
Moi, toteutuneesta ei ole reittiä, mutta löydät suurimman osan https://transeurotrail.org/finland/#3.39/65.56/25.96 ajatuksena oli seurata tätä mahdollisimman pitkälle. Ainut mikä puuttuu periaatteessa on kallionokalta Tampereelle ja sitä kautta TET reitille takaisin.
Tuo Rautavaara -> otanmäki lisättiin TET reittiin joten sekin löytyy nyt sieltä. (Reitti 9)